Broken Coil - blogi; Mistä tässä on kysymys?

Nurmiranta viettää joululomaa mutsinsa luona, kaukana pikkuisesta kotistudiostaan. Hän on ollut erossa omasta läppäristään ja sen ympärille kyhääntyneestä piiskuisesta kasasta aloittelijarautaa pari päivää, ja orientoituminen on ollut vaikeaa. Musiikista, sen tuottamisesta, on tullut hänelle jonkinlainen turvaverkko ja tylsyyskarkoitin (usein enemmänkin tylsyysmorfiini, tylsyys on olemassa, mutta siihen ei kiinnitä huomiota): Kun pitäisi nukkua, mutta katossa vilistävät halkeamat ovat tuntuneet liian mielenkiintoisilta jo vajaan tunnin, on helppo ryömiä olohuoneen pöydän ali työpöydälle ja käynnistää Cubase tai Reason, lätkiä kikkejä päällekkäin ja ihmetellä miten helposti sitä saa itsensä huijattua tuntemaan olonsa hyödylliseksi.

Nyt tuolla mamman helmoissa tuo turvaverkko on poissa, kenties korvaantuneena jollain aikaisemmalla, mutta silti hän huomaa ajatuksen harhailevan siihen miten orgastista on reitittää bassolinjan kompuraa huomioimaan pörinässään bassorummun yksitoikkoista jumputusta. Yksi asia johtaa toiseen, ja ennen kuin hän huomaakaan, on hän ottanut muistiinpanovihkonsa esille ja kirjoittanut sivutolkulla epämääräisiä harakan varpaita siitä mitä musiikillista hänen elämässään on tapahtunut kuluneen vuoden aikana. Viimein hän raapustaa lyhyen esseen tyngän konemusiikin ja orgaanisen musiikin miksausprosessin eroista, ja päätyy seuraavaksi ihmettelemään että mitä näillä ajatuksilla tässä vihkonsivuilla oikein tekee.

Ja niinpä perhosen siivenisku ei aiheuta hirmumyrskyä Etelä-Amerikassa, vaan epämääräisen musiikki- ja teatteriblogin perustamisen vuoden 2010 loppumetreillä, internetin ihmemaassa. (Nyt täällä on viimein muutakin kuin pornoa)

Nurmiranta huomaa puhuvan itsestään kolmannessa persoonassa, ja pitää sitä blogimerkinnän neljännessä sarakkeessa jo sangen epäilyttävänä. Hän kuitenkin yrittää jatkaa vielä hetken, säilyttääkseen tekstinsä johdonmukaisuuden, toivoen kattavansa aikaisemman sarakkeen epämääräisen teatteriviitteen vielä kolmannessa persoonassa. Hän kuitenkin tajuaa tilanteen käyvän mahdottomaksi, sillä -

Olet kiinnostunut musiikin lisäksi myös teatterista, ja ideaalitilanteessa näkisit konemusiikin ja teatterin kulkevan käsikädessä, kiikkerän jumputtavassa ja poikkitaiteellisen puhuttelevassa bändioperaatiossa jota kutsut tällä hetkellä Broken Coiliksi. Sehän on englantia, ja koska koet sen jotenkin fiiniksi, haluat korostaa sillä sitä, että vaikka olet suomalainen, et ole yhtään juntti. Teknisesti olet sitä mieltä, että myös suomenkielinen variaatio Katkokela olisi myös hyvin vakuuttava, mutta toistaiseksi haluat pantata sitä nimitystä johonkin erikoistilanteeseen, vaikkapa siihen hetkeen kun huomaat soittavasi bäckmäskättyä valaiden laulua palavassa vanhainkodissa, muna kädessä. Tai edes siihen hetkeen kun uskallat laulaa jotain suomeksi. Jotain folkahtavaa. Muna kädessä. Tai kenties välttelet suomenkielistä nimitystä siksi, että se kertoo liikaa omasta, väsymyksen kautta kumpuavasta - on muuten huvittavaa huomata että ajatuksesi katkeaa juuri sillä hetkellä kun yrität kirjoittaa jotakin tästä nimenomaisesta aiheesta.

*Loppuunkaluttu Pasila-sitaatti!*

Olen harrastanut konemusiikin tuottamista vuodesta 2003 lähtien, aluksi ihan vaan kokeilumielellä, mutta sittemmin (vuoden 2008 joulukuun epämääräisen ahaa-elämyksen jälkeen) vakavammassa mielessä. Ja vakavalla tarkoitan sitä, että revin musajutuissani perseeni nykyään useammin ja tunnollisemmin, uskallan häpäistä itseni nykyään silloin tällöin myös julkisesti, ja lisäksi sitä, että vaivaan ystäviäni "Jaksaks kuunnella hei tän..."-alkuisilla lauseilla enemmän kuin aikaisemmin (jos se on edes mahdollista). Viimeaikoina olen pyrkinyt luomaan nahkaani, tarttumaan useammin mikrofoniin, opettelemaan uusia softia ja jopa tekemään muistiinpanoja havainnoistani mahdollisia tutorointitilanteita varten.
Kuten aikaisemmin mainitsin, olen myös teatteri-immeisiä - menivät vahingossa kelpuuttamaan minut Helsingin Ylioppilasteatteriinkin syksyllä 2010, parivuotisen kansanopistokeekoilun jälkeen.

Ja mistä tässä blogissa nyt olikaan sitten kysymys pähkinänkuoressa, jos en ole saanut sitä tähän mennessä ihan selkeästi ilmaistua: Tarkoitus on puhua musiikista, teatterista, musiikkiteatterista, teatterimusiikista, ja kaikesta muusta mikä minua nyt milloinkin sattuu kiinnostamaan. Pääpaino on toki noilla nimeltä mainituilla.