Älä mee vielä, älä mee! - kampanja

”On surullista, kuinka aikamme nuoria kannustetaan rikkomaan itseään seksuaalisuuden alueella. Kaikki ei muutu paremmaksi, jos seuraa omia himojaan – päinvastoin. Älä alistu! -kampanjalla tahdomme rohkaista nuoria kulkemaan vastavirtaan ja etsimään elämässään Jumalan tahtoa”, kommentoi Nuotan päätoimittaja Mika Falk.

Kampanjaan kuuluu muun muassa YouTube-palvelussa ja Nuotan ”Kissa pöydälle” -TV-ohjelmassa julkaistava kampanjavideo, jossa entinen biseksuaalityttö kertoo kokemuksistaan biseksuaalina, ja miten hän päätti luopua tästä elämäntavasta lähtiessään seuraamaan Jeesusta. Järjestöt toivovat, että tytön esimerkki voisi rohkaista myös muita nuoria kuuntelemaan Jumalan tahtoa, vastustamaan kiusauksia ja luottamaan Jumalan apuun.

”Haluamme tuoda esiin sen tosiasian, että myös Suomessa on edelleen suuri määrä uskovia ja organisaatioita, jotka ovat valmiita julkisesti pitämään arvossa Raamatun opetusta seksuaalisuudesta ja hyvästä elämästä, ja olemaan tukena etsivässä iässä oleville nuorille”, painottaa Nuotan toimittaja Mikael Elmolhoda.

BLAABLAABLAA. Luetaas rivien välistä että mitä tässä oikein kampanjoitiinkaan.

”On välttämätöntä alkukantaisen arvomaailmamme säilyttämiseksi, että aikamme nuoria kannustetaan rikkomaan itseään vastaan seksuaalisuuden alueella. Rukouspiirimme käy pienemmäksi oman ennakkoluuloisuutemme vuoksi, ja olemme päättäneet toimia – pyrkien jarruttamaan muuta maailmaa ympärillämme, koska itse emme taikauskoinemme kykene kulkemaan mukana. Älä mee vielä, älä mee! -kampanjalla tahdomme painostaa nuoria silittämään omaa seksuaalista kehitystään vastakarvaan ja etsimään elämässään samoja pelkoja ja epävarmuuksia joille mekin löysimme vahvistuksemme kun pengoimme raamattua tarpeeksi kauan”, kehrää Kuopan pääinkvisiittori M.F. paksussa nojatuolissaan, pörröisen angorakissan valkoista turkkia hivellen.

Kampanjaan kuuluu muun muassa YouTube-palvelussa ja Kuopan ”Kissa parvekkeelta” -TV-ohjelmassa julkaistava kampanjavideo, jossa biseksuaalisia teinikokeiluja tehnyt tyttö kertoo kokemuksistaan muiden kokeiluja tekevien tyttöjen kanssa, ja miten hän päätti luopua näistä kokeiluista altistuttuaan arkkityyppiselle kulttimaiselle rakkauspommitukselle. Järjestöt toivovat, että tytön esimerkki voisi rohkaista myös muita nuoria kuuntelemaan Paavalin versioita siitä missä kaappi seisoo, jos seisoo ollenkaan, sekä vastustamaan itsetutkiskelua ja luottamaan siihen että kaikki mitä koskaan tarvitsee miettiä tulee ylhäältä (siis saarnastuolista, ei pilvenhattaralta).

(Kaikkien ikäväksi jää kuitenkin toteamatta, ettei Jeesus ehtinyt kiireiltään ajanlaskun alussa juurikaan kommentoimaan jo silloin poltellutta kuumaa perunaa aiheesta ihmisten seksuaalinen suuntautuminen, ja että kun homokysymystä puitiin alkukristillisessä Roomassa, joutui Paavali hieman improvisoimaan kommenteissaan, jotka nekin voidaan suomentaa viittaamaan tilanteesta riippuen tarkoittamaan homoseksuaalin sijasta ns. "neitimiestä". Homoiluhan oli sen verran kova juttu Antiikin Roomassa, että raamatun alkukielisessä tekstissä käytetty termi vaikuttaa epäilyttävältä, ja eräissä tutkijapiireissä uskotaankin että Paavalin parjauksen kohteena ovat selkärangattomat, pelkurit ja nössöt - joita kuitenkin on nykymaailmassa hieman hankala lähteä kitkemään, heitä kun on niin maan perhanasti. Varsinkin heteroissa. Käytännön syistä on siis helpompi vainota vähemmistöryhmiä, emmehän halua asettaa rimaa liian korkealle.)

”Haluamme tuoda esiin sen tosiasian, että myös Suomessa on edelleen valitettavan pieni määrä uskovia ja organisaatioita, jotka ovat valmiita julkisesti pitämään arvossa Raamatun lempitulkintamme opetusta seksuaalisuudesta ja hyvästä elämästä, ja ovat alati valppaana iskemään kyntensä etsivässä iässä oleviin nuoriin, jotka ovat juuri sopivassa iässä ulkopuolisille vaikutteille. Aikomuksenamme on tulevaisuudessa myös korostaa Raamatun edustamaa pukeutumiskoodia kivittämällä julkisesti naisia jotka käyttävät housuja, sekä tekemällä itsemurhaiskuja ravintoloihin joissa myydään ruuaksi pyhien kirjoitustemme vastaisesti mereneläviä, kuten simpukoita.”, painottaa Kuopan inkvisiittori M.E.

Ja tässä vielä kommenttejani tuosta Anni-videosta. Kirjoitin ne sitä mukaa kun videon aikana tuli mieleen.

• Kiesus. Tää likka projisoi itsensä muihin naisiin, ja olettaa että lesboista se toinen osapuoli jotenkin joutuu ikävästi siihen maskuliiniseen rooliin vastoin tahtoaan, vain sen takia että Anni itse koki tilanteen niin. Oikeest lepakot hei, pääseeks teidän suusta koskaan "Äh - taas mä joudun olemaan mies"? (En usko)
  

• Kaikki tollaset ”mun puolesta rukoiltiin ja sit mä näin hallusinaatioita”-jutut voi sivuuttaa just niinä harhoina mitä ne on ilman että ihmisille tarjotaan jotain konkreettista todistusta, jota tää ”Pyhä Henki” ei oikein viitsi antaa, koska tämä entiteetti on luonteeltaan hyvin salamyhkäinen ja ujo.
  

• Kaikki merkit viittaavat siihen että lesbosuhde ei mitenkään erityisesti ollut hänen juttunsa pidemmällä tähtäimellä. Tiedän tapauksia joissa lepakot pudottavat siipensä ja pesiytyvät miehen kanssa kun naissukupuoli on vaihtelevalla aikavälillä koettu ja nähty. Missään näistä tapauksista ei nähty hallusinaatioita, ainakaan tähän asiaan liittyen.
  

• Itsensä saa psyykattua rukouksen voimalla kaikkiin muihinkin ihmetekoihin, kuten esimerkiksi räjäyttämään itsensä keskellä vääräuskoisia, tai marssimaan tuhansia kilometrejä jalkapatikassa synninpäästön toivossa tappamaan muslimeita, tai no, vaikka eri kieltä puhuvia kristittyjä jos ne vaan näyttää tarpeeksi muslimeilta. Tilannetta auttaa varmasti myös samalla tavalla ajatteleva ”huolestunut lähipiiri”. Tämä "ihme" kulkee todellisuudessa nimellä itsesuggestio, ja sen kautta jokaisen maailman uskonnon jokainen jumala on jokaisen tosissaan uskovan takana. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Tosi Uskominen on eräs runkkaamisen muoto, joten ei se tuo seksistä pidättäytyminen näytä ihan täydellisesti onnistuvan keneltäkään.
  

• Jumala luonut vs. Maailma laittanut. Tää jumala on luonut sen maailman joka laittaa ne jutut ihmisiin. Tän jumalan väitetään olevan kaikkitietävä ja kaiken näkevä, eli kaikki syntiinlankeemusselitykset lentää roskikseen - jumala loi ihmisen tuossa myytissä juuri sellaiseksi että se lankeaisi syntiin, joten syntiinlankeemus on jumalan oma moka. Tällä jumalalla kerrotaan olevan suunnitelma jokaiselle ihmiselle. Tän jumalan kerrotaan antaneen ihmiselle vapaan tahdon. Lisäks tää jumala kuitenkin kovettaa systemaattisesti ihmisten sydämiä. Tää jumala on kertoman mukaan hyvä ja oikeudenmukainen. Oisko tässä nyt sellanen paketti kasassa, että Tosi Uskon kokemukseen vaaditaan myös annos tahallista järkijättöisyyttä ja hemmetisti sivuhaleja?

• "Viikonloppu-uskontoa tai jotain..." noil tytöillä on molemmilla housut jalassa. Pitäiskö ne varmuuden vuoksi kivittää että oltais varmasti puhdasoppisia ja tosissaan?

• ”Ei saa olla omassa uskossaan sellainen kuin...” No mitens tota, oiskohan joku muu jossain vaiheessa ehkä ”hieman” ollut nyt Anni vaikuttamassa siihen sun ”omaan uskontoon”

• Ei uskovista itsessään saa hullua kuvaa. Teidän kultistanne saa, ja hyvästä syystä. Tai oikeastaan hullu on ihan väärä sana. Arkkityyppinen hullu on sellainen tyyppi jonka todellisuuskäsitys poikkeaa niin voimakkaasti status quosta, että se laitetaan maalaamaan kakkakukkasia turvallisesti pehmustettuun huoneeseen. Ero teidän ja hullujen välillä on se, että teille on myönnetty uskonvapauden nimissä lupa piirtää kakkakukkasia missä haluatte ja kenenkä tahansa seinään. Jos joku katsoo pitkään, niin se on ihan luonnollista, sillä tehän maalaatte kakkakukkasia, ettekä yleensä kysy lupaa sille.
  

• Se on jännä toi teidän jumalanne kun sen pitää puhua homofobisten saarnamiesten suilla, eikä voi vaan kaikessa omnipotentiudessaan jysähtää keskelle DTM:ää ja sanoa että nyt loppu Italo Disco.

• On kiva kuulla että olet rakastunut poikaystävääsi. Hienoa että kaiken tuon aivopesun jälkeenkin olet jotenkin onnistunut varttumaan murrosiän läpi hyppäämättä sillalta tai sytyttämättä itseäsi palamaan. Kyllä susta ihan kelpokansalainen näemmä saatiin. Sääli että sua käytettiin hyväksi siinä matkalla aivan helvetisti, ja että tää video on oikea kunnianosoitus sille ikävälle tosiseikalle. Sun teini-ikäs oli "New Hope", tää video on "Empire Strikes Back", ja kenties seuraavaksi tulee "Return of the Jedi". Jos käy huono säkä, hyppäät suoraan Phantom Menaceen, ja suuren budjetin hallusinaatiot jatkuvat ilman sen kummempaa tarinasisältöä, perustuen lähinnä vanhojen ideoiden kierrätykselle.
  

• Olen myös tosi iloinen että jouduit pohjimmiltaan hyvää tarkoittavan super-kristityn tähtäimiin, etkä pohjimmiltaan voittoa tavoittelevan diilerin hyppysiin. Jälkimmäinen huume nimittäin olisi tullut paljon kalliimmaksi. Siis rahassa.
  

(Ihan) Oikeaa taidetta.

Kommentoin tässä nyt kursiivilla omia näkemyksiäni asioista vuoropuhelussa Juho Eerolan blogitekstin "Oikeaa taidetta" kanssa, joka on siteerattu sanasta sanaan punaisella.

”Kuvataiteilija Teemu Mäki tuli kuuluisaksi vuonna 1988 julkaisemastaan videoteoksesta sex and death. Teoksessa on kohtaus, jossa Mäki surmaa kissan kirveellä ja lopuksi runkkaa tämän kuolleen luontokappaleen päälle. Valtion taidemuseo osti aikoinaan tämän kissantappovideon kokoelmiinsa hintaan 20 000 markkaa.”

Kuvataiteilija Teemu Mäki tuli kuuluisaksi vuonna 1988 julkaisemansa n. 30Min kestäneen Sex and Death videotekosensa kuusisekuntisen osion aiheuttaman hulabaloon vuoksi. Kyseisessä kohtauksessa herra Mäki epäonnistuu lopettamaan eläinsuojeluyhdistykseltä huijaamansa elikon yhdellä kirveen hutkautuksella, ja joutuu turvautumaan kolmeen kangertelevaan ja haparoivaan hujaukseen. Elikon henki lähtee taiteen nimissä, ja tämä sinetöidään vielä masturbaatiohetkellä edesmenneen kissan välittömässä ja välinpitämättömässä läheisyydessä. Jos herra Mäki olisi ampunut kyseisen elikon haulikolla pihakuusestaan tuhoeläimenä, kiusaamasta pihapiirinsä pikkulintuja, ja tämän jälkeen siirtynyt onanoimaan vaikkapa ulkohuussiin Jallu kädessä (pullo tai lehti, aivan sama), ei teko olisi ollut mitenkään merkittävä.

Lain silmissä Mäki tuomittiin tahattomasta eläinrääkkäyksestä, ja sopimusrikkomuksesta – Mäen ei ollut tarkoitus kiduttaa eläintä, vaan tappaa se. Mainittakoon vielä sivumennen että eläin oli siis yhdistykseltä hankittu ja hylätty kulkukissa.

Valtion taidemuseo osti uudelleen leikatun puolitoistatuntisen version teoksesta, nimellä ”My way: a work in progress”, jota ei kuitenkaan voitu julkisesti esittää, koska Suomen Elokuvatarkastamo oli tämän kieltänyt. Tämä ja myöhemmät versiot (jälkimmäiset jotka taiteilija toimitti ilmaiseksi taidemuseolle, pitääkseen heidät ajantasalla), olivat siis tarkoitettu etupäässä taiteentutkijoille. Uudessa versiossa oli lisää arkaluontoista kissamateriaalia: näytetään minuutin verran järkyttävää materiaalia jossa kissa makaa paikallaan, eikä tee mitään, koska sitä ei huvita.

Tässä vaiheessa kysyisin seuraavaa:

Minkä takia Valtion Taidemuseo koki aiheelliseksi ostaa tämän taideteoksen? Johtuuko se siitä, että ”punavihreä älymystö” voi napsutella viisaasti ja hienostuneesti sormiaan kun taiteen nimissä on otettu tälläinen äärimmäinen martyyrikuoleman vaatinut harppaus, vai johtuuko se mm. Siitä että ihmiset puhuivat tästä asiasta kiihkeästi silloin ja puhuvat yhä kun eivät keksi provosoivampaa esimerkkiä tekotaiteellisesta postmodernismista? Kuka tämän taideteoksen säilymistä jälkipolville ihan oikeasti pohjustaa, kuka sille antaa merkityksen? Joku taidekriitikko joka on koulutettu väärälle alalle, vai joku ex-missipoliitikko jonka pitää olla jotenkin tosi suivaantunut ja kätevästi huolissaan verovaroista kun turhaa julkisuutta ei ole herunut pariin kuukauteen, eikä uuden aviopuolisonkaan kanssa mene vielä tarpeeksi huonosti että sitä voisi ruotia Seurassa? Olisiko jopa kenties mahdollista että Eerola itse kantaisi kortensa kekoon, että tällä teoksella olisi merkitystä? Joko painaa liian pieni, tylsä ja verinen kirves käsissäsi?

”Punavihreä älymystö on eri yhteyksissä kritisoinut perussuomalaisten vaaliohjelmaa muun muassa siitä, että se pyrkii määrittelemään mikä on oikeaa taidetta ja mikä ei. Tämä ei pidä paikkaansa.”

Pitääpäs. Jos minä vaikka ihan alleviivaan sen sinulle tuosta mitä itse siteerasit.

”Sen sijaan perussuomalaisten vaaliohjelmassa kyllä kerrotaan, millaista taidetta on syytä tukea valtion varoin ja millaista ei. Ohjelma sanoo sen kahdessa lauseessa. 'Valtion myöntämiä kulttuuritukirahoja on ohjattava siten, että ne vahvistavat suomalaista identiteettiä. Tekotaiteelliset postmodernit kokeilut sen sijaan olisi syytä jättää taloudellisesti yksittäisten henkilöiden ja markkinoiden vastuulle'.”

Tekotaiteellinen.

Jos taide on vaikkapa teos joka pyrkii kuvan, liikkeen, äänen tai hittovie vaikka hajun kautta välittämään taiteilijan näkemyksen kuluttajalle (tämä näkemys voi olla myös haaste kuluttajalle etsiä itse oma merkityksensä teoksesta), on käsittääkseni tekotaide sellaista jossa teoksesta puuttuu tämä keskeinen visio, eikä edes mitenkään vahingossa, vaan kusetusmeiningillä. Sellainen valetaideteos, ikäänkuin taiteen vaate ilman sisältöä. Tai pahimmassa tapauksessa susi taiteen vaatteissa. Mäen taideteosta ei tähän kategoriaan voi mitenkään uskottavasti upottaa, eihän kukaan ole sitä edes nähnyt kokonaisuudessaan missään muodossa.

Yleensä kuitenkin tekotaide on vain sellainen turvasana, jota ihmiset käyttävät kohdatessaan jotain mitä eivät itse tajua. Näin performanssitaidetta ensimmäistä kertaa elämässäni viime lauantaina, ja muistan ajatelleeni että tuo on nyt sitä tekotaidetta, ennen kuin tajusin että olen ainoa joka katselee kelloa ylpeän pitkästyneenä. Samoin olen ollut mukana näytelmäprojektissa, jota minun on ollut vaikea tajuta, josta en ole itse löytänyt sitä tarttumapintaa johon olen näyttelehtijänä tottunut.

Kuitenkin, jos katsojia on 50, ja kymmenen heistä on vakuuttuneita tekotaiteen läsnäolosta, tulee siinä samalla 40 ihmistä leimattua teeskentelijöiksi. Ja jos näytelmäprojekti tuntuu omalta osalta jonkinasteiselta sieluttomalta kiivastelulta, on hyvä katsahtaa välillä myös muuta työryhmää, ja hieman miettiä että löytävätkö he sen tarttumapinnan mistä itsellä ei ole havaintoa? Luultavasti löytävät, eihän tässä muuten oltaisi työryhmänä keskellä esityskautta; Ei kaksikymmenpäinen lauma ihmisiä vie paskaa lavalle, ellei suurin osa heistä pidä sen hajusta ja kuohkeudesta.

Mutta entä jos ajatellaan että taideteos valjastetaan palvelemaan jotain muuta tarkoitusta, kuin sitä mitä se itseisarvoisesti jo on, kommunikaatiota taiteilijan ja taiteen kuluttajan välillä? Revitään siltä se sisus helvettiin, ja tungetaan vaikka sauna, järvenranta, Kiitti-ihan-vitusti-1939-45 ja Ihanaa Leijonat 1995 tilalle? Mitä se sitten on ellei juuri nimenomaan tekotaidetta? Kyllä sen kaiken syltyn pitää olla siellä valmiiksi sisällä ihan kohtalon oikusta, valhe siitä tulee jos se sinne kannustetaan porkkanalla.

Identiteetistä, oikeastaan liittymättä kai liikaa mihinkään, kunhan keuhkoan:

Mä en pidä suomalaista identiteettiä juuri minään. Mun suomalainen identiteetti koostuu pienistä itsenäisistä (=yksittäisistä) paloista, joita ilman koko paskaa ei olisi. Mä sain sen pakettitarjouksena kun synnyin, ja jokainen saavutus jonka mikä tahansa kansa maailmassa on tehnyt, olisi ollut mahdollinen mille tahansa muulle kansalle, jos se samainen kansa olisi ollut täsmälleen samassa tilanteessa. Ei ole olemassa sellasta kansaa joka olis alusta loppuun aina kussu asiansa (sellaisessa tilanteessa nimittäin mitään identiteettiä ei pahemmin ehdi muodostumaan - koko kansallinen identiteettihän on lähes postmoderni käsite, eihän se ole ollut täällä haastamassa paikoilleen jämähtynyttä ja läänitettyä feodaaliajattelua kuin vasta kolmisensataa vuotta), eikä sellasta jossa olis jotain superhienoa verrattuna muihin. Kyllä me suomalaisetkin oltais saatu tapettua intiaanit flunssalla jos oltais oltu miljoonittain karkoitettuna euroopasta, ja jos oltais keksitty puhua omaa savonmurretta tsaarin erityisluvalla jo siinä vaiheessa maailman menoa, ja tajuttu vielä meloa kanootilla viikinkilaivojen perässä Grönlantiin ajoissa. Oltais me suomalaisetkin voitu kehittää pankkijärjestelmä sellaisena kuin se nykyään toimii, jos kristityt ois päättäny että ollaan tarpeeks oksettavan kuvottavia että me voidaan käsitellä rahaa koska joudutaan helvettiin joka tapauksessa. Mä oon ylpeä ihan jokaisesta saavutuksesta johon ihmiskunta on yltänyt, ja vastaavasti häpeän jokaista rimanalitusta johon ollaan livetty.

Miks me ei voida kanavoida rahoja semmoseen taiteeseen joka korostaa meidän identiteettiä ihmisinä? Toi suomalaisuus kuitenkin lähtee isomman kansan keskitetyllä ja alkuun verisellä ponnistuksella meistä sadassa vuodessa, eikä tuu takas sen jälkeen vaikka kuinka heittäis löylyä. Ja ei, ei ne oikeesti koko voimalla päälle tullu viimeks kun oli kansainväliset kovapanosammunnat. Oli niillä venäläisillä jotain muutakin tekemistä samalla. (Oli vaarivainaalla säkää kun oli yhdestoista ryssä ammuskelemassa Hitler-nuoria Berliinissä).

Ja vielä pieni sivuhuomio tästä identiteetistä. Itseasiassa ainoa tilanne jossa kansalaisidentiteetissä on jotain todistettavasti tavoittelemisen arvoista, on tilanne jossa sitä kansalaisidentiteettiä tavoitellaan, ja siihen nähdään oikein vaivaa - tullaan pitkä matka kun halutaan olla Suomen kansalaisia. Mutta sellainen identiteetin voimistaminenhan ei vissiin ole mitenkään liian pop perussuomalaisten maahanmuuttokriittisissä asenteissa?

Itse olen sitä mieltä, että Suomen olisi panostettava voimakkaasti populaarikulttuurin vientiin. Olemme tässä asiassa valovuosia Ruotsia jäljessä, jossa jo Abban vuosista lähtien on viihdeteollisuus tahkonnut runsaasti taaloja Taalainmaahan. Kaikki kulttuuri ei tietysti voi olla bisnestä. Esimerkiksi teatteritaide on harvoin taloudellisesti kannattavaa, mutta sepä tuottaakin henkistä hyvinvointia monille suomalaisille. Sitä pitää mielestäni verovaroin tukea ihan jo vaikka ennaltaehkäisevän mielenterveystyön nimissä.

Tum---tsih, Tum-tsih <- toi on se ääni kun mä komppaan mitä kirjoitit aortantäydeltä. Aika geneerinen amen-break mutta kuitenkin, samaa mieltä.

Lennokkaimmat aktivistit ovat hakeneet perussuomalaisten vaaliohjelmasta yhtäläisyyksiä Saksan kansallissosialisteihin.

Kun sehän tästä niin naurettavaa tekeekin, ettei niitä yhtäläisyyksiä tarvitse mitenkään muuten hakea, kuin avaamalla kirjan joka kertoo Kolmannen Valtakunnan teatteritaiteesta vaikkapa. Ne kirjat on aikamoisen harvinaisia, koska siitä taiteesta ei kellään jäänyt oikein mitään kerrottavaa. Jos luet vaikka Swastika and The Stagea sen pari kolme ekaa lukua, niin huomaat ettei tässä venytellä mitään käsitteitä, vaan tuo teidän vaaliohjelmanne kulttuurin osalta vaikuttaa suorastaan innoittuneen Kolmannen Valtakunnan linjavedoista.

Ainoa huisin kultturelli saavutus mistä natsisaksaa voi kiittää (helkkarin päheen pukukoodin lisäksi) on sekin täysin vahingossa syntynyt: Modernin arkkitehtuurin Bauhaus-tyyli nimittäin levisi maailmalle kun se kiellettiin ja ajettiin pakosalle Saksasta. Oottakaa nyt edes sen verran että on jotain minkä voi ajaa pakosalle silleen räjähdyksenomaisesti, oottakaa vaikka että Nokialta tulee se uus älypuhelin joka uudestaan mullistaa mobiilimarkkinat (tiesitte varmaan että ne puhelimet ei ole mitenkään suomalaisia enää nykyään). Toi kissantappovideo on kuitenkin jo levitetty kaikkialle muualle paitsi Suomeen.

Maailman ensimmäiset susien suojelualueet perustettiin aikoinaan juuri natsien toimesta. Samoin ensimmäiset tupakointirajoitukset tulivat voimaan kasvissyöntiä ihanteena pitäneen Adolf Hitlerin aloitteiden seurauksena.

Joo siinä se katsos onkin. Persut on sen verran myöhään liikkeessä ettei jäljellä oo enää mitään hyvää ripattavaa natseilta. Voittehan te tietysti tota mun yllä vinkkaamaani univormu-havaintoa käyttää jotenkin. Jos vaikka tekisitte mieluummin jotain muotiuudistuksia?

Jos olisin ilkeä, vetäisin tässä kohdin yhtäläisyysmerkkejä aivan muihin puolueisiin, kuin perussuomalaisiin.

No mut sähän olit ilkeä, kun sä vedit niitä yhtäläisyysmerkkejä aivan muihin puolueisiin, kuin perussuomalaisiin. Se tapahtui heti tuossa ”Jos olisin ilkeän” jälkeen. Sähän oisit voinu kirjoittaa vaikka että ”Jos olisin ilkeä... tai no ei mitään.” Ja sitten laittaa vaikka jonkun hymiön tai jotain.

Broken Coil - Solipsis(t)