(Ihan) Oikeaa taidetta.

Kommentoin tässä nyt kursiivilla omia näkemyksiäni asioista vuoropuhelussa Juho Eerolan blogitekstin "Oikeaa taidetta" kanssa, joka on siteerattu sanasta sanaan punaisella.

”Kuvataiteilija Teemu Mäki tuli kuuluisaksi vuonna 1988 julkaisemastaan videoteoksesta sex and death. Teoksessa on kohtaus, jossa Mäki surmaa kissan kirveellä ja lopuksi runkkaa tämän kuolleen luontokappaleen päälle. Valtion taidemuseo osti aikoinaan tämän kissantappovideon kokoelmiinsa hintaan 20 000 markkaa.”

Kuvataiteilija Teemu Mäki tuli kuuluisaksi vuonna 1988 julkaisemansa n. 30Min kestäneen Sex and Death videotekosensa kuusisekuntisen osion aiheuttaman hulabaloon vuoksi. Kyseisessä kohtauksessa herra Mäki epäonnistuu lopettamaan eläinsuojeluyhdistykseltä huijaamansa elikon yhdellä kirveen hutkautuksella, ja joutuu turvautumaan kolmeen kangertelevaan ja haparoivaan hujaukseen. Elikon henki lähtee taiteen nimissä, ja tämä sinetöidään vielä masturbaatiohetkellä edesmenneen kissan välittömässä ja välinpitämättömässä läheisyydessä. Jos herra Mäki olisi ampunut kyseisen elikon haulikolla pihakuusestaan tuhoeläimenä, kiusaamasta pihapiirinsä pikkulintuja, ja tämän jälkeen siirtynyt onanoimaan vaikkapa ulkohuussiin Jallu kädessä (pullo tai lehti, aivan sama), ei teko olisi ollut mitenkään merkittävä.

Lain silmissä Mäki tuomittiin tahattomasta eläinrääkkäyksestä, ja sopimusrikkomuksesta – Mäen ei ollut tarkoitus kiduttaa eläintä, vaan tappaa se. Mainittakoon vielä sivumennen että eläin oli siis yhdistykseltä hankittu ja hylätty kulkukissa.

Valtion taidemuseo osti uudelleen leikatun puolitoistatuntisen version teoksesta, nimellä ”My way: a work in progress”, jota ei kuitenkaan voitu julkisesti esittää, koska Suomen Elokuvatarkastamo oli tämän kieltänyt. Tämä ja myöhemmät versiot (jälkimmäiset jotka taiteilija toimitti ilmaiseksi taidemuseolle, pitääkseen heidät ajantasalla), olivat siis tarkoitettu etupäässä taiteentutkijoille. Uudessa versiossa oli lisää arkaluontoista kissamateriaalia: näytetään minuutin verran järkyttävää materiaalia jossa kissa makaa paikallaan, eikä tee mitään, koska sitä ei huvita.

Tässä vaiheessa kysyisin seuraavaa:

Minkä takia Valtion Taidemuseo koki aiheelliseksi ostaa tämän taideteoksen? Johtuuko se siitä, että ”punavihreä älymystö” voi napsutella viisaasti ja hienostuneesti sormiaan kun taiteen nimissä on otettu tälläinen äärimmäinen martyyrikuoleman vaatinut harppaus, vai johtuuko se mm. Siitä että ihmiset puhuivat tästä asiasta kiihkeästi silloin ja puhuvat yhä kun eivät keksi provosoivampaa esimerkkiä tekotaiteellisesta postmodernismista? Kuka tämän taideteoksen säilymistä jälkipolville ihan oikeasti pohjustaa, kuka sille antaa merkityksen? Joku taidekriitikko joka on koulutettu väärälle alalle, vai joku ex-missipoliitikko jonka pitää olla jotenkin tosi suivaantunut ja kätevästi huolissaan verovaroista kun turhaa julkisuutta ei ole herunut pariin kuukauteen, eikä uuden aviopuolisonkaan kanssa mene vielä tarpeeksi huonosti että sitä voisi ruotia Seurassa? Olisiko jopa kenties mahdollista että Eerola itse kantaisi kortensa kekoon, että tällä teoksella olisi merkitystä? Joko painaa liian pieni, tylsä ja verinen kirves käsissäsi?

”Punavihreä älymystö on eri yhteyksissä kritisoinut perussuomalaisten vaaliohjelmaa muun muassa siitä, että se pyrkii määrittelemään mikä on oikeaa taidetta ja mikä ei. Tämä ei pidä paikkaansa.”

Pitääpäs. Jos minä vaikka ihan alleviivaan sen sinulle tuosta mitä itse siteerasit.

”Sen sijaan perussuomalaisten vaaliohjelmassa kyllä kerrotaan, millaista taidetta on syytä tukea valtion varoin ja millaista ei. Ohjelma sanoo sen kahdessa lauseessa. 'Valtion myöntämiä kulttuuritukirahoja on ohjattava siten, että ne vahvistavat suomalaista identiteettiä. Tekotaiteelliset postmodernit kokeilut sen sijaan olisi syytä jättää taloudellisesti yksittäisten henkilöiden ja markkinoiden vastuulle'.”

Tekotaiteellinen.

Jos taide on vaikkapa teos joka pyrkii kuvan, liikkeen, äänen tai hittovie vaikka hajun kautta välittämään taiteilijan näkemyksen kuluttajalle (tämä näkemys voi olla myös haaste kuluttajalle etsiä itse oma merkityksensä teoksesta), on käsittääkseni tekotaide sellaista jossa teoksesta puuttuu tämä keskeinen visio, eikä edes mitenkään vahingossa, vaan kusetusmeiningillä. Sellainen valetaideteos, ikäänkuin taiteen vaate ilman sisältöä. Tai pahimmassa tapauksessa susi taiteen vaatteissa. Mäen taideteosta ei tähän kategoriaan voi mitenkään uskottavasti upottaa, eihän kukaan ole sitä edes nähnyt kokonaisuudessaan missään muodossa.

Yleensä kuitenkin tekotaide on vain sellainen turvasana, jota ihmiset käyttävät kohdatessaan jotain mitä eivät itse tajua. Näin performanssitaidetta ensimmäistä kertaa elämässäni viime lauantaina, ja muistan ajatelleeni että tuo on nyt sitä tekotaidetta, ennen kuin tajusin että olen ainoa joka katselee kelloa ylpeän pitkästyneenä. Samoin olen ollut mukana näytelmäprojektissa, jota minun on ollut vaikea tajuta, josta en ole itse löytänyt sitä tarttumapintaa johon olen näyttelehtijänä tottunut.

Kuitenkin, jos katsojia on 50, ja kymmenen heistä on vakuuttuneita tekotaiteen läsnäolosta, tulee siinä samalla 40 ihmistä leimattua teeskentelijöiksi. Ja jos näytelmäprojekti tuntuu omalta osalta jonkinasteiselta sieluttomalta kiivastelulta, on hyvä katsahtaa välillä myös muuta työryhmää, ja hieman miettiä että löytävätkö he sen tarttumapinnan mistä itsellä ei ole havaintoa? Luultavasti löytävät, eihän tässä muuten oltaisi työryhmänä keskellä esityskautta; Ei kaksikymmenpäinen lauma ihmisiä vie paskaa lavalle, ellei suurin osa heistä pidä sen hajusta ja kuohkeudesta.

Mutta entä jos ajatellaan että taideteos valjastetaan palvelemaan jotain muuta tarkoitusta, kuin sitä mitä se itseisarvoisesti jo on, kommunikaatiota taiteilijan ja taiteen kuluttajan välillä? Revitään siltä se sisus helvettiin, ja tungetaan vaikka sauna, järvenranta, Kiitti-ihan-vitusti-1939-45 ja Ihanaa Leijonat 1995 tilalle? Mitä se sitten on ellei juuri nimenomaan tekotaidetta? Kyllä sen kaiken syltyn pitää olla siellä valmiiksi sisällä ihan kohtalon oikusta, valhe siitä tulee jos se sinne kannustetaan porkkanalla.

Identiteetistä, oikeastaan liittymättä kai liikaa mihinkään, kunhan keuhkoan:

Mä en pidä suomalaista identiteettiä juuri minään. Mun suomalainen identiteetti koostuu pienistä itsenäisistä (=yksittäisistä) paloista, joita ilman koko paskaa ei olisi. Mä sain sen pakettitarjouksena kun synnyin, ja jokainen saavutus jonka mikä tahansa kansa maailmassa on tehnyt, olisi ollut mahdollinen mille tahansa muulle kansalle, jos se samainen kansa olisi ollut täsmälleen samassa tilanteessa. Ei ole olemassa sellasta kansaa joka olis alusta loppuun aina kussu asiansa (sellaisessa tilanteessa nimittäin mitään identiteettiä ei pahemmin ehdi muodostumaan - koko kansallinen identiteettihän on lähes postmoderni käsite, eihän se ole ollut täällä haastamassa paikoilleen jämähtynyttä ja läänitettyä feodaaliajattelua kuin vasta kolmisensataa vuotta), eikä sellasta jossa olis jotain superhienoa verrattuna muihin. Kyllä me suomalaisetkin oltais saatu tapettua intiaanit flunssalla jos oltais oltu miljoonittain karkoitettuna euroopasta, ja jos oltais keksitty puhua omaa savonmurretta tsaarin erityisluvalla jo siinä vaiheessa maailman menoa, ja tajuttu vielä meloa kanootilla viikinkilaivojen perässä Grönlantiin ajoissa. Oltais me suomalaisetkin voitu kehittää pankkijärjestelmä sellaisena kuin se nykyään toimii, jos kristityt ois päättäny että ollaan tarpeeks oksettavan kuvottavia että me voidaan käsitellä rahaa koska joudutaan helvettiin joka tapauksessa. Mä oon ylpeä ihan jokaisesta saavutuksesta johon ihmiskunta on yltänyt, ja vastaavasti häpeän jokaista rimanalitusta johon ollaan livetty.

Miks me ei voida kanavoida rahoja semmoseen taiteeseen joka korostaa meidän identiteettiä ihmisinä? Toi suomalaisuus kuitenkin lähtee isomman kansan keskitetyllä ja alkuun verisellä ponnistuksella meistä sadassa vuodessa, eikä tuu takas sen jälkeen vaikka kuinka heittäis löylyä. Ja ei, ei ne oikeesti koko voimalla päälle tullu viimeks kun oli kansainväliset kovapanosammunnat. Oli niillä venäläisillä jotain muutakin tekemistä samalla. (Oli vaarivainaalla säkää kun oli yhdestoista ryssä ammuskelemassa Hitler-nuoria Berliinissä).

Ja vielä pieni sivuhuomio tästä identiteetistä. Itseasiassa ainoa tilanne jossa kansalaisidentiteetissä on jotain todistettavasti tavoittelemisen arvoista, on tilanne jossa sitä kansalaisidentiteettiä tavoitellaan, ja siihen nähdään oikein vaivaa - tullaan pitkä matka kun halutaan olla Suomen kansalaisia. Mutta sellainen identiteetin voimistaminenhan ei vissiin ole mitenkään liian pop perussuomalaisten maahanmuuttokriittisissä asenteissa?

Itse olen sitä mieltä, että Suomen olisi panostettava voimakkaasti populaarikulttuurin vientiin. Olemme tässä asiassa valovuosia Ruotsia jäljessä, jossa jo Abban vuosista lähtien on viihdeteollisuus tahkonnut runsaasti taaloja Taalainmaahan. Kaikki kulttuuri ei tietysti voi olla bisnestä. Esimerkiksi teatteritaide on harvoin taloudellisesti kannattavaa, mutta sepä tuottaakin henkistä hyvinvointia monille suomalaisille. Sitä pitää mielestäni verovaroin tukea ihan jo vaikka ennaltaehkäisevän mielenterveystyön nimissä.

Tum---tsih, Tum-tsih <- toi on se ääni kun mä komppaan mitä kirjoitit aortantäydeltä. Aika geneerinen amen-break mutta kuitenkin, samaa mieltä.

Lennokkaimmat aktivistit ovat hakeneet perussuomalaisten vaaliohjelmasta yhtäläisyyksiä Saksan kansallissosialisteihin.

Kun sehän tästä niin naurettavaa tekeekin, ettei niitä yhtäläisyyksiä tarvitse mitenkään muuten hakea, kuin avaamalla kirjan joka kertoo Kolmannen Valtakunnan teatteritaiteesta vaikkapa. Ne kirjat on aikamoisen harvinaisia, koska siitä taiteesta ei kellään jäänyt oikein mitään kerrottavaa. Jos luet vaikka Swastika and The Stagea sen pari kolme ekaa lukua, niin huomaat ettei tässä venytellä mitään käsitteitä, vaan tuo teidän vaaliohjelmanne kulttuurin osalta vaikuttaa suorastaan innoittuneen Kolmannen Valtakunnan linjavedoista.

Ainoa huisin kultturelli saavutus mistä natsisaksaa voi kiittää (helkkarin päheen pukukoodin lisäksi) on sekin täysin vahingossa syntynyt: Modernin arkkitehtuurin Bauhaus-tyyli nimittäin levisi maailmalle kun se kiellettiin ja ajettiin pakosalle Saksasta. Oottakaa nyt edes sen verran että on jotain minkä voi ajaa pakosalle silleen räjähdyksenomaisesti, oottakaa vaikka että Nokialta tulee se uus älypuhelin joka uudestaan mullistaa mobiilimarkkinat (tiesitte varmaan että ne puhelimet ei ole mitenkään suomalaisia enää nykyään). Toi kissantappovideo on kuitenkin jo levitetty kaikkialle muualle paitsi Suomeen.

Maailman ensimmäiset susien suojelualueet perustettiin aikoinaan juuri natsien toimesta. Samoin ensimmäiset tupakointirajoitukset tulivat voimaan kasvissyöntiä ihanteena pitäneen Adolf Hitlerin aloitteiden seurauksena.

Joo siinä se katsos onkin. Persut on sen verran myöhään liikkeessä ettei jäljellä oo enää mitään hyvää ripattavaa natseilta. Voittehan te tietysti tota mun yllä vinkkaamaani univormu-havaintoa käyttää jotenkin. Jos vaikka tekisitte mieluummin jotain muotiuudistuksia?

Jos olisin ilkeä, vetäisin tässä kohdin yhtäläisyysmerkkejä aivan muihin puolueisiin, kuin perussuomalaisiin.

No mut sähän olit ilkeä, kun sä vedit niitä yhtäläisyysmerkkejä aivan muihin puolueisiin, kuin perussuomalaisiin. Se tapahtui heti tuossa ”Jos olisin ilkeän” jälkeen. Sähän oisit voinu kirjoittaa vaikka että ”Jos olisin ilkeä... tai no ei mitään.” Ja sitten laittaa vaikka jonkun hymiön tai jotain.